Rajajääkäripataljoona 4 muistomerkin opastetalun paljastustilaisuus Hoilolan Talikkajärven rannalla.
Juhlapuhe / RjP 4:n perinnetoimikunnan viimeinen puheenjohtaja, Everstiluutnantti evp. Mikael Heinrichs
Arvoisat Läsnäolijat:
Suomen sotiin 1939 – 1945 osallistui noin 40.000 miestä, joita voidaan kutsua rajamiehiksi. Ylipäällikkö antoi päiväkäskyllään 191/26.5.1941 tunnustuksensa rajavartiomiesten osoittamasta soturikunnosta heille rajajääkäri-nimityksen ja samalla rajavartiojoukoille nimityksen rajajääkärijoukot. Jatkosodan rajajääkäripataljoonissa palveleville varusmiehille ja reserviläisille annettiin 28.6.1942 oikeus käyttää jääkärinimitystä.
Talvisodan aikana rajamiehet toimivat 11 rajakomppaniassa ja yhdeksässä erillisessä pataljoonassa. Jatkosodan alkuvaiheessa toimi 24 rajajääkärikomppaniaa joista muodostettiin vuoden 1941 lopulla kahdeksan erillistä rajajääkäripataljoonaa. Niiden lisäksi toimi Petsamossa Erillisosasto Petsamo, jota kutsuttiin komentajansa mukaan myös Osasto Pennaseksi.
VI Armeijakunta antoi 21.11.1941 käskyn Rajajääkäripataljoona 4;n perustamisesta ja se toteutettiin 4.12.1941 Syvärillä. Siihen kuuluivat pataljoonaan määrätyt kolme rajajääkärikomppaniaa, 44 RjK, 14 RjK ja 53 RjK.
44 RjK oli lähtenyt Tuupovaarasta ja edennyt VI AK:n kärkenä halki Laatokan Karjalan Syvärille. Komppania oli vahvistunut matkalla pataljoonan vahvuiseksi, kolmea eri nimeä Osasto Riitesuo, Kev.Os./VI AK ja Yhdistetyt Rajakomppaniat YRK- käyttäneeksi taisteluosastoksi joka oli runkona RjP 4:lle.
14 RjK josta tuli pataljoonan 2 komppania oli kulkenut taistellen Tohmajärveltä taistellen Äänisen rantaan ja edelleen Syvärin taa.
53 RjK osallistui Uukuniemeltä lähteneenä mm. Rautalahden, Elisenvaaran, Räisälän, Muolaan, Kivennavan ja Valkeasaaren valtauksissa. Marraskuun lopulla 1941 Syvärin kaupunkiin ja liitettiin RjP 4:ään sen kolmanneksi komppaniaksi. Näin RjP 4 tuli perustettua liittyen Päämajan loka- ja marraskuussa 1941 toteuttamaan rajajääkärijoukkojen uudelleen organisointiin.
RjP 4:n taisteluvaiheet ovat tunnetusti tärkeä osa kunniakasta sotahistoriaamme. En tässä yhteydessä esityksessäni käsittele sitä osuutta.
RjP 4 lakkautettiin sen perustamispäätöksen kolmivuotispäivänä 21.11.1944. Reserviläiset kotiutettiin, asevelvolliset siirrettiin muihin yksiköihin ja vakinainen rajavartiostohenkilöstö siirrettiin rajavartiointitehtäviin lähtöasemiinsa tänne Pohjois-Karjalaan.
Sotavuosien jälkeen virisi veteraanien keskuudessa halu ja tahto vaalia sotavuosien aikana syntyneitä ja velvoittavia perinteitä kuten ”Periksi ei anneta” ja ”Veljeä ei jätetä”. Pidämme toisistamme huolta. Jokainen Rajajoukoissa kantoi Rajamiehen tunnuksia, oranssi-vihreitä kauluslaattoja ja karhunpää-merkkejä ylpeydellä.
Sodanjälkeisinä vuosina aseveljet tapailivat yleensä yksityisesti paikallistasolla tai satunnaisesti. Sodanajan rajajoukkojen keskuudessa asevelitoiminta käynnistyi eri joukko-osastoissa hyvin erilailla. Yhteistä oli kuitenkin se, että Rajavartiolaitos tuki Rajajääkäripataljoonien toimintaa alusta lähtien.
Rajajääkäripataljoona 4:n asevelitoiminta käynnistyi 1960-luvun alkupuolella ja saavutti säännöllisen muotonsa 1970-luvun lopussa.
. RjP 4:n ensimmäinen kokoontuminen järjestettiin Tuupovaarassa 7.6.1964. Paikalle saapui yli 200 veteraania eri puolilta Suomea. Seuraavan kerran kokoonnuttiin näin isolla joukolla 1977 Padasjoella jossa oli läsnä 150 henkilöä. Tällöin sovittiin myös seuraavan vuoden kokoontuminen Wärtsilässä. Myös muitten Rajajääkiripataljoonien toiminta oli vastaavanlaista kokoontumisineen. Näin syntyivät vuosittaiset tapaamiset. Suurten tapaamisten ohjelmat vakiintuivat Jumalanpalvelukseen, seppelten laskuun sankarihaudoilla sekä päiväjuhliin. Tapaamiset järjestettiin alueittain paikallisvoimin. Tarve tapaamisten koordinointiin sekä laajasti aseveljiin yhteydenpitoon tiedottamiseen osalta johti yhteisen pataljoonan perinnetoimikunnan perustamiseen.
1987 Muodostettiin RjP 4:n perinnetoimikunta joka johti asevelitoimintaa. Myös muiden pataljoonien osalta perustettiin vaiheittain perinnetoimikuntia. Nelosen toiminta oli alusta lähtien erittäin aktiivista ei pelkästään asevelikokoontumisten osalta, vaan muistomerkit joista tämä Talikkajärven RjP 4 :n kivi on yksi sekä kuparilaatat pataljoonan komppanioiden perustamispaikoille Tohmajärvelle 14 RjK, Parikkalan Niukkalaan 53 RjK sekä Tuupovaaraan 44 RjK, on toinen esimerkki aikaansaannoksista muistoina jälkipolville. Sitä on myös veteraanien Matti Lappalaisen sekä Antti Henttosen kirjoittama kirja RjP 4 sodan vaiheista. Antti Henttonen on myös kirjoittanut sanat Rajamiesten Marssiin.
Yhteisenä sodanajan rajajoukkojen projektina jossa RjP 4:n edustajat oli keskeisessä roolissa, on Rajamiesten patsas joka paljastettiin 1989 veteraanijuhlassa Immolassa. Yli 750 sodanajan rajajoukkojen veteraanien rivistö juhlisti tilaisuutta.
Veteraanien ikääntyessä on vuodesta1991 perinnetoimikuntaan valjastettu seuraavan sukupolven edustajia. Perinteistä toimintaa jatkettiin tuorein voimin. Olimme sen veteraanisukupolvelle velkaa. Meille jäi heidän perintönä vapaa ja itsenäinen maa.
Minulla on ollut kunnia olla isäni jalanjäljissä tässä veteraanitoiminnassa vuodesta 1994 aluksi varapuheenjohtajana ja myöhemmin puheenjohtajana perinnetoimikunnan päättämiseen asti vuonna 2010.
Asevelikokoontumiset ja retket sekä kaikkein tärkein, toistensa avustaminen kaikissa muodoissa olivat keskeisiä asioita. Asevelikokoontumisissa on ollut Rajavartiolaitoksen vankkumaton tuki. Sodan ajan Rajajoukkoukkojen kokoontumiset on keskitetysti järjestetty vuosikymmenten aikana kesäisin Immolassa alokkaiden valatilaisuuden yhteydessä juhlakokoontumisena.
Myös iän myötä veteraanien rivit ovat harvenneet ja viimeiseen iltahuutoon sekä ikuiseen lepoon on aina saatettu jokainen aseveli.
Tänä päivänä on vielä elossa vastikään 100 vuotta täyttänyt RjP 4:n veteraani, kunniarajajääkäri Antti Henttonen joka lähettää teille tähän tilaisuuteen parhaat terveisensä.
”Veljeä ei jätetä”, ”Aseveljeys kestää ja kantaa”.