Valamajärven rajavartioasema
Kivivaaran vartio perusti alaisensa aliupseerivartion Valamaan metsänvartija Evert Heikkisen talon riiheen vuonna 1922, josta se siirrettiin myöhemmin talon päärakennukseen. Talossa oli kaksi isoa huonetta, jotka erotti keskiosassa läpikuljettava eteinen. Talon poista päätyä asutti talonväki ja toisessa puolessa oli vartio. Ruokakomero oli talon väen kanssa yhteinen.
Vartion vahvuus alkuun oli aliupseeri ja kolme miestä. Myöhemmin miehiä tuli muutama lisää. Vuonna 1929 rajavartiosto kunnosti taloa rakentamalla vuokraamalleen osalle savupiipun, uunit ja hellan sekä kunnostamalla ikkunat. Puhelinyhteys Valamaan saatiin Repola Wood-yhtiön suurhakkuun aattona syksyllä 1928. Työmaan ajaksi rakennettiin puhelinyhteydet vartiolta Latoniemeen ja Pitkätammen vartiotupaan.
Vartio toimi Heikkisen talossa vuoteen 1937 saakka, jolloin valmistui Valamajärven itärannalle Kavioniemeen uusi vartio- ja talousrakennus sekä sauna. Tässä vartiossa toimittiin talvisodan alkuun saakka. 4.12.1939 vartio poltettiin omien sytyttämänä jouduttaessa venäläisten hyökkäyksen alta pois siirtymään.
Välirauhan aikana vartio toimi Koivujoella Naukkajalammin rannalla olleessa metsäkämpässä lähellä Aittokoskea.
Vuonna 1960 valmistui uusi vartiorakennus vanhan viereen. Vartio toimi tässä rakennuksessa toiminnan lopettamiseen, vuoteen 1992 saakka.
Jatkosodan jälkeen vartio sijoitettiin Syvävaaran taloon. Siellä toimittiin syksystä 1944 14.12.1945 saakka, jolloin Kavioniemeen Saari-Valamajärven rannalle talvisodassa vartion paikalle valmistui hirsinen vartiorakennus. Talousrakennus saatiin vuonna 1949. Uusi vartiorakennus valmistui 18.7.1960 aikaisemmin rakennetun vartion viereen ja entisestä vartiosta kunnostettiin kaksi asuntoa perheellisten rajamiesten asunnoiksi. Kiinteistöihin tuli keskuslämmitys, kaasuvalot ja vesijohdot. Rantaan valmistui uusi sauna. Rakennustöiden ajan vartion henkilöstö oli majoitettu Välilammen metsäkämpälle.
Vuonna 1946 rakennettiin puhelinyhteys vartiolle Kivivaarasta Hattuselkosen tiehaarasta. Vuonna 1966 vartiolle saatiin sähkövalot omasta aggregaatista. Valtakunnan sähköverkkoon vartio liitettiin 3.9.1976.
Talvella 1972 vartiolla oli peruskorjaus. Vartio toimi rakennustöiden ajan viereisessä Heikkilän talossa. Rakennustöiden aikana vartiolle asennettiin öljylämmitys ja tehtiin porakaivo. Vuonna 1983 peruskorjattiin vartio uusimalla huonejärjestystä ja uusimalla ovet ja ikkunat. Samoin ulkomaalaus uusittiin.
Vartioasema lakkautettiin 30.4.1992 ja alueen rajanvartiointi siirrettiin Kivipuron vartiolle. Kalusto ja henkilöstö sijoitettiin pääosin Lieksan rajavartioalueen Kivipuron ja Inarin rajavartioasemille.
Joulukuussa 1945 valmistui Kavioniemeen talvisodassa poltetun vartion paikalle hirsinen vartiorakennus, joka oli vartiokäytössä vuoteen 1960 saakka. Uuden vartion valmistuttua vanhasta vartiosta kunnostettiin kaksi asuntoa perheellisille rajamiehille
Valamantie 93 81970 Lieksa
63°41'06.5"N 30°01'35.4"E
Vartioasemat ennen sota-aikaa
Vartioasema oli vuokratiloissa metsänvartija Heikkisen talossa Valamarannassa vuosina 1922 – 1937. Talonväki asui talon vasemmassa päädyssä ja rajavartiosto hallitsi talon oikeaa puolta.
Vuonna 1937 valmistui Saari-Valamajärven rannalle Kavioniemeen uudenaikainen kahdella sisäänkäynnillä ja kattoikkunoilla varustettu hirsinen vartiorakennus. Suomalaiset polttivat vartion jouduttuaan irtautumaan venäläisten hyökkäyksen alta 4.12.1939. 09
Sodan aikaisia vartioasemapaikkoja
Välirauhan aikana vartio toimi Valamassa Naukkajalammin rannalla Aittokoskella olleessa metsäkämpässä. Kämpästä on tänään jäljellä vain maatunut kivijalka. Myöskään valokuvaa kämpästä ei ole saatavilla
Syksystä 1944 joulukuuhun 1945 saakka vartio toimi Valamajärvellä Moisanderin talossa Syvävaarassa. Valokuva on 1970-luvulta, hiukan ennen kuin talo paloi
Vartioaseman rakennuksia
Samaan aikaan uuden vartiorakennuksen kanssa valmistui vartiolle sauna Saari-Valamajärven rannalle vartion tontille. Saunan rakensi ”Valaman erakkona” tutuksi tullut Heikki Ovaskainen
Vasemmalla oleva vartion talousrakennus rakennettiin vuonna 1949. Se sisälsi varastotiloja, liiterin sekä hevostallin. Oikealla oleva sauna valmistui ensimmäisen vartiorakennustyön aikana (v. 1937). Uuden saunan rakentamisen jälkeen saunan runko siirrettiin Tohmajärvellä ja pystytettiin partiomajan saunaksi Pyhäjärven Hietasaareen.
VALAMAJÄRVEN VARTIOASEMAN RAJALAITTEET
Partiomajat
Otrosen maja sijaitsee Lieksan ja Kuhmon kaupunkien rajalla Otrosjoen ja rajavyöhykkeen yhtymäkohdassa. Maja rakennettiin vuonna 1952 Valamajärven ja Jonkerin vartioiden lepopaikaksi. Majan sivuitse johtaa Valaman ja Jonkerin välinen metsäautotie.
Majan peruskorjaus tehtiin vuonna 1982 Valamajärven vartioaseman toimesta. Hirsinen maja lämpöeristettiin ja paneloitiin. Samoin uusittiin lämmitysjärjestelmä savupiippuineen. Vuonna 1987 rakennettiin majalle ulkorakennus. Vuonna 1992 majaan liitettiin Honkatuotteen toimittama lisärakennus. Se käsitti yhden huoneen ja saunan pukutiloineen. Lämmittämistä varten huoneessa on vuolukiviuuni.
Lahnalammin maja sijaitsi Pitkä-Valamajärven pohjoispäässä olevan Lahnalammin rannalla. Maja rakennettiin Lieksan rajajääkärikomppanian toimenpitein vuonna 1966 Lahnalammin rajanylityspaikan valvonnassa olevien rajamiesten yöpymispaikaksi. Majan käyttö oli vähäistä ylikulkupaikan lakkauttamisen (v. 1974) jälkeen. Se myytiin 1990-luvun loppuvuosina huutokaupalla ja uusi ostaja siirsi sen muualle.
Pitkätammen majanrakensi Veitsiluoto Oy puutavaran uittoa silmälläpitäen 1940-luvun lopulla. Uittojen vähäisyydestä johtuen maja oli enimmäkseen tyhjillään. Kesällä 1962 oli viimeisin uitto, jonka aikana majaa käytettiin. Veitsiluoto Oy luovutti majan rajavartioston käyttöön 1960 – 1970 lukujen vaihteessa. Sitä ennen rajavartiosto kunnosti majan saunan pukuhuoneesta lepotilan, jossa partiot huolsivat itsensä 1960-luvulla.
Pitkätammen majan peruskorjaustyö suoritettiin vuonna 1987, jolloin työvoimavaroin ja Valamajärven vartioaseman toimesta maja kunnostettiin lämpöeristämällä ja paneloimalla sisäseinät. Samoin uusittiin välikatto ja rakennettiin eteinen. Vuonna 1990 rakennettiin Pitkä-Valamajärven rannalle tuulenkaatopuista sauna.
Pitkäntammella oli rajavartiostolla jo vuonna 1928 Repola Wood-yhtiön ison rajantakaisen hakkuun aikana yhtiön rakentama maja, jota käytettiin työmaan valvonnassa. Pitkätammella oli työmaan metsäkämppäkylä, josta päivittäin tapahtui työmaaliikenne rajan yli. Majalle oli puhelinyhteys.
Valaman vartioaseman torni
Otrosen torninrakensi maanviljelijä Lauri Hiltunen Kaksinkantajasta Otrosvaaralle vuonna 1961. Torni oli tehty puusta ja sitä käyttivät yhteistoiminnassa Valaman ja Jonkerin vartioiden partiot. Puutorni oli käytössä kaksikymmentä vuotta ja se kaadettiin räjäyttämällä vuonna 1981.
Samana vuonna rakennettiin kaadetun tornin paikalle terästorni. Torni pystytettiin helikopteria apuna käyttäen. Elementit kuljetettiin helikopterilla Viharin tiehaarasta elementteinä ja nostettiin paikoilleen. Koko tornin pystytykseen kului aikaa kuusi tuntia. Tornin korkeus oli 24 metriä.
Tornia käytettiin 2000-luvun alkuvuosille saakka, jolloin se purettiin ja siirrettiin Tohmajärvelle.
Valamajärven vartioaseman rajalaitteita
Otrosen partiomaja oli Lieksan pohjoisin. Se sijaitsi Lieksan ja Kuhmon rajavartioalueiden saumalla. Majaa käyttivät Valamajärven ja Jonkerin vartioiden partiot
Lahnalammin ylikulkupaikan tarpeita varten rakennettiin Lahnalammin rantaan partiomaja vuonna 1966
Valamajärven vartioaseman rajalaitteita
Yläkuvassa on vanhasta uittokämpästä kunnostettu Pitkätammen partiomaja.
Alakuvassa on Otrosvaaraan vuonna 1981 pystytetty teräksinen tähystystorni.
VALAMAJÄRVEN VARTIOASEMAN RAJANYLIKULKUPAIKAT
Pitkätammen ylikulkupaikka
Pitkätammella alkoi rajanylikulku vuonna 1926, jolloin Suomalainen Puuliike Oy:n uittomiehet kulkivat päivittäin rajan takana. Miehiä oli töissä 46. Seuraavana vuonna oli Pitkä-Valamajärvessä Kevätniemen Sahan uittotyö, jossa työskentelemässä oli 125 miestä.
Vuosina 1928–1930 oli Repola Wood-yhtiöllä hakkuutyömaa Neuvostoliiton puolella. Töissä oli enimmillään suomalaisia 1170 miestä ja 500 hevosta, jotka kävivät päivittäin työskentelemässä Neuvostoliiton puolella, mutta yön ajan olivat majoittuneina Suomen puolelle rakennettuihin kämppäkyliin. Työmaan aikana rajan ylityspaikkoja olivat Otrosella, Latoniemessä, Pitkätammella ja Rajapurolla (Kivipuron vartio). Valvontaa varten perustetun savottavartion vahvuus oli 16 miestä, jotka oli jaettu muutaman miehen ryhmissä kämppäkyliin. Vartion johtamispaikka oli savotan pääpirtillä Latoniemessä. Työmaa avattiin 1.11.1928 ja ylikulkupaikat olivat toiminnassa 30.4.1929 saakka. Uitto alkoi 15.5.1929 ja päättyi 25.6.1929. Talvella 1930 ylikulkupaikat olivat toiminnassa huhtikuun loppuun asti.
Pitkätammella oli ylikulkua keväällä ja kesällä 1963, jolloin Veitsiluoto Oy osti neuvostoliittolaisilta puutavaraa ja uitti sen Valama- ja Jongunjokia pitkin Lieksaan. Venäläiset toimittivat puutavaran talvella Alimmaisen Lahnalammin ja Pitkä-Valamajärven rannoille, jossa luovutus keväällä tapahtui. Neuvostoliittolaisten oli tarkoitus vierittää puutavara keväällä veteen, mutta yritys ei onnistunut. Veitsiluodon täytyi tuoda paikalle caterpillari, joka työnsi puut veteen. Yhtiöllä oli Pitkä-Valamajärvessä pieni hinaaja, joka veti puutavaran Valamajoen suuhun. Uitto alkoi huhtikuun lopussa kestäen hieman toista kuukautta. Uittoa oli tarkoitus jatkaa seuraavina keväinä, mutta Valamajoen heikko vesimäärä teki siitä hitaan ja vaikean. Rajamiesten vastasivat työmiesten valvonnasta ja rajanylityksistä. Valvontatilana heillä oli Veitsiluodon toimittama koppi, mutta asuminen tapahtui teltassa.
Lahnalammin ylikulkupaikka
Valamajoen uiton osoittautuessa vaikeaksi Veitsiluoto Oy:n pyynnöstä avattiin 10.2.1964 ylikulkupaikka Väyrysenkankaalle, jonka kautta ajettiin puutavaraa kuorma-autoilla Neuvostoliitosta Suomeen. Ylikulkupaikka sijaitsi Ylimmäisestä Lahnalammista kaksi kilometriä pohjoiseen Väyrysenkankaalla. Sahapuut ajettiin Kevätniemen sahalle ja pinotavara Jongunjoen varteen Aittokoskelle, josta uitettiin Pankakosken tehtaalle Enso-Gutzeit Oy:n ostaessa sen. Ensimmäisenä talvena ajamassa oli 13 kuorma-autoa ja puutavaraa ajettiin kaikkiaan 1453 kuormaa. Valamajärven rajavartioasema huolehti ylikulun valvonnasta ja Lahnalammin partiomaja rakennettiin valvojien majoitusta varten.
Lahnalammin ylikulkupaikka oli toiminnassa vuoteen 1973 saakka, jolloin ajo lopetettiin 6.4. Puutavaraa ajettiin talvisin. Ajo alkoi yleensä joulukuussa ja se lopetettiin huhtikuun puolen välin paikkeilla. Parhaina talvina ajettiin puutavaraa yli 100 000 kuutiometriä.
Ylikulkupaikkoja valamajärven vartioaseman alueella
Repola Wood-yhtiön rajantakaisen hakkuun yksi rajanylikulkupaikka talvella 1930. Kuvassa on rajamiesten valvontamaja ja partio tarkastamassa rajan takaa palaavaa työryhmää Latoniemessä
Lahnalammin ylikulkupaikan valvontaparakki Väyrysenkankaalla. Ylikulkupaikan kautta ajettiin puutavaraa Neuvostoliitosta Suomeen vuosina 1964–1973
